Leipomista Ranskassa á la Laura: Viimeinen patonkikierros päivä

Salut !

Tässä kierrokselta ylijääneet patongit

Heippatihei taas täältä Ranskasta. Tänään päivä alkoi keskiviikoille tutusti eclairien täytöllä ja patonkien pakkauksella ja sitten lähdettiin viimeiselle patonkiautokierrokselle. Tänään oli aamulla ihan tosi kova vesisade ja huikea ukkonen! Koko kierroksen ajan vaan koko taivas välkkyi ja silloin tällöin kuului pieni jyrähdys, mutta oikeastaan melkein kokonaan se oli vaan sellaista mahtavan näköistä valoshowta. Mua ei edes oikeestaan pelottanut vaikka pelkään ukkosta? :D Vähän siinä vaiheessa mahassa kääntyi kun tajusin, että ukkostaa, mutta koska tää ukkonen oli niin erilainen kuin Suomessa ei sitten loppujenlopuksi edes pelottanut. Mikä on kyllä tosi hassua, koska paljon suurempi ja voimakkaampi ukkonenhan tää oli kun mitä oon ikinä Suomessa kokenut? :D Noh, ota mustakin nyt sit selvää, ehkä se on vaan tää fiilis kun yrittää ottaa viimeisistä päivistä kaiken irti ja nauttia.
Kierroksen jälkeen palasimme leipomolle ja sitten oli perus leivokset ja cannelet ym vuorossa. Perushommien jälkeen oli sitten taas taikinaoperaatio, teimme croisantti ja pain au chocolat taikinaa. Se oli tosi erilaista, kuin olin luullut. Taikinaan tuli siis perus jauhojen ja vesien lisäksi mm.hiivaa ja hunajaa ja siihen vaivattiin tosi hyvä sitko. Ihan erilainen voitaikina, kuin mihin on meillä Suomessa tottunut. Ja tosiaan siihen perustaikinaan tulee paljon voita ja lisäksi siihen kaulataan vielä myöhemmin lisää voita. Tänään pääsin myös tökkimään sormenjälkeni croisantteihin ja pain au chocolateihin ihan varsinaisestikin, kun taikinan teon jälkeen teimme vanhemmasta taikinasta valmiita tuotteita pakkaseen. Se oli mukavaa, yksinkertaista sinänsä, mutta omat juttunsa näissäkin on, kuten kaikessa.
Tartalettipohjat onnistuivat tänään muuten aivan täydellisesti, paitsi sitten paisto meni vähän....no ainakin olivat kypsiä? :D Jordan oli siis unohtanut painaa munakellon päälle ja kun Christoff loppupäivästä tuli ylös paistelemaan kanoja hän katsoi uuniin ja kysyi että onko jotain unohtunut? :D En edes tiedä, kuinka kauan ne tartalettipohjat siellä uunissa olivat, mutta ihan pelkkää hiiltä niistä oli tullut XD Ei muutakun roskiin siis. Ja just kun oltiin saatu ne tehtyä niin hyvin ja tehokkaasti ja täydellisesti, noh aina ei voi onnistua, ei edes jokakerta :D
Teimme tänään myös sellaisia ihania corn flakes-suklaa "leivoksia" tai miksikähän niitä nyt nimittäisi. Niihin tulee siis: 500g voita, 500g suklaata, 350g corn flakeseja ja 250g tomusokeria. Voi ja suklaa sulatetaan vesihauteessa ja muut aineet lisätään, annostellaan ja jähmetetään. Super simppeliä ja super hyvää ! Ja super terveellistä..? Mutta täällä ei kaloreita lasketa ! Eikä tarvitsekaan :)
Tänään sain jo monta kertaa kuulla sanan: perfect. Vaikka olisi kyse jostain aivan tyhmän yksinkertaisestakin asiasta(kuten esim.tuon suklaa-corn flakes massan annostelusta kippoihin) niin se tuntuu aina ihan mahtavalta kun sanotaan, että tein sen täydellisesti, Täällä kun siis on oikeasta tosi tarkkaa, millaiseksi maustat ja vatkaat eclairien täytteen, kuinka tarkasti ja samanlaisiksi saat tietyt jutut, kuinka tasaisen pinnan saat, kuinka tarkasti punnitset raaka-aineet jne.. Aina Jordan on tarkistamassa, ihan sama mitä tein :D Mikä ei haittaa mua yhtään, koska haluan tehdä asiat hyvin ja oikein, enkä mokata. Mutta myönnän, että välillä se tuntuu vähän hassulta, että taasko se katsoo teenkö oikein, jos teen jotain ihan supersimppeliä juttua, mutta teenpähän ainakin oikein jos ei mitään kommenttia tule.
Se on muuten täällä hassua, että jos tullaan kuuteen töihin, niin tullaan kuudelta työpaikalle ja sitten mennään vaihtamaan vaatteet jne, kun minä taas olen jo aina viimeistään kuudelta työntouhussa :D
Huomenna olen taas Christoffin kanssa ja perjantaina olisi tarkoituksena täyttää paperihommat.
Ainiin ja sen vielä unohdin sanoa siitä sunnuntaisesta saarireissusta, että matkalla sinne ajoimme monen pienen kaupungin läpi. Jokaisessa kaupungissa näin siinä nopealla läpiajolla ainakin kaksi leipomo-konditoriaa ja jokaiseen, jokaiseen! oli ulos asti jonoa ! Miksei meillä Suomessa ole näin...kaikki hakevat leipänsä tuoreena suoraan leipomosta ja pienet yritykset pärjäävät loistavasti. Ja vaikka on kilpailua, kaikille riittää asiakkaita. Tätä piirrettä todella ihailen Ranskassa, että käsityötä osataan arvostaa ja hyvä leipä tunnetaan !
Eipä tältä päivältä kai taas muuta, varmaan muistan kohta taas vaikka mitä, mutta ei se mitään ! Näillä mennään nyt. A demain ! Huomiseen !
-Laura