Tältä päivältä ei mulla taida olla ihan hirveästi kirjoitettavaa, taitaa ruveta vähän näiden tekstien pituudet lyhenemään alun romaaneista :D Alkaa sen verran olla jo rutiineja jne, ettei viitsi samoja asioita puhua moneen kertaan.
Mutta siis, tänään aamulla taas eclairien täyttöä, sitten oli taas patonkiauto kierroksen vuoro. Patongit pakataan siis osittain sellaisiin isoihin paperisäkkeihin ja osittain koreihin, joista sitten kierroksella siirretään niitä tarpeen mukaan kohteiden omiin laatikoihin. Joka kohteessa on aina semmoinen vihko, mistä katsotaan montako patonkia tänään tarvitaan ja sitten sen mukaan lastataan niitä sinne. Tosi nopeasti täällä aina aurinko nousee, sillä kierrokselle lähtiessä on aina vielä suht pimeää ja sitten yhtäkkiä onkin jo tosi valoisaa. Kun kierros loppuu noin tunnin päästä onkin jo ihan päivä.
Tänään tein töissä mansikka-kermakakun, eli siis ihan sellaisen perus-suomalaisen arkipäiväkakun. Pohjat onnistui paremmin kuin ikinä, jes! :D Se oli hauskaa, kuinka kiinnostuneita kaikki oli kakun teosta, itselle kun se on ihan peruskauraa, eikä millään lailla mitään ihmeellistä, näille tämä tämmöinen kakku oli vähän outo. Joku oli koko ajan niskassa kurkkimassa :D Kostutin pohjan ihan perus sokerivedellä, laitoin vadelmahilloa(kun ei ollut mansikkahilloa), sitten kermaa ja siihen mansikanpaloja. Päälle mansikat ja kermapursotukset, done, simple. Kostutin kakkua vähän liikaa, ei onneksi mitenkään litsläts märäksi mennyt, että palat pysyi ihan hyvin pystyssä jne, mutta vähän liikaa kostui. Ei kerrota kellekkään, ei muut sitä tiedä :D Kaikki kuitenkin tykkäsivät kakusta ja maistelivat sitä kiinnostuneena, pari palaa pääsi jopa vitriiniin asiakkaiden ihmeteltäväksi. Pursotuksista ei tullut ihan niin nätit, kuin olisin halunnut, sillä kerma oli vähän erilaista ja huomaamattani vatkasin sen vissiin vähän liian kovaksi. Mutta ei se mitään, maku oli hyvä.
Sitten oli tänään ihan perus hommia, niitä sellaisia luumupiirakoita, omenapiirakkaa, pellitystä, tänään pääsin jo vähän paistamaankin jne. Alkaa olla kaikki paikat sinänsä hallussa, että tietää mihin mikäkin kuuluu ja mistä mikäkin väline ja raaka-aine löytyy. Alkaa myös osata jo vähän tyrkyttää itseänsä hommiin, joita tietää. Esimerkiksi kun olin laittanut kakkupohjani uuniin ja huomasin Jordanin ottavan luumut esille, osasin mennä kysymään autanko niissä luumupiirakoissa.
Nyt on myös alkanut "lihotetaan Laura"-vaihe :D Saan maistella koko ajan kaikkia ihania leivoksia ja täytteitä ja ah vaikka mitä. Nam, kaikki on täällä jotenkin niin paljon parempaa ja erilaista kuin Suomesssa, olen ihan taivaassa kun saan syödä näitä ihanuuksia täällä. :) Varsinkin se omenapiirakka oli aivan taivaallista ! Pohja oli vissiinkin jotain voitaikinaa? siitä en ole yhtään varma, se näytti ja maistui vähän voitaikinalta, mutta ei ollut yhtään sellaista lehtevää, joten en tiedä. Pohjan päällä oli sellaista mantelin ja vähän rommin makuista voikreemiä, sitten hurjan paljon omenoita, muruseos päälle ja uuniin. Kun piiras oli jäähtynyt, päälle laitettiin kiille ja kermapustotukset NAM.
Eipä tässä tältä päivältä kai muuta, ihan hyvän tekstin sain näköjään taas aikaiseksi vaikka ei mitään asiaa pitänyt ollakkaan :D
- Laura
 |
| Tässä kuvaa patonkiauton takarontista, tajusin ottaa kuvan vasta kierroksen jo loppupuolella, joten sen takia on näin tyhjä. Alussa aina ihan tursuaa noita patonkeja, hyvä että kaikki mahtuu kyytiin. |
 |
| Omenapiirakoita ennen muruseosta ja uunia |
 |
| Tässä omenapiirakka valmiina ja osittain syötynä :D |
 |
| Tämä on mun tekemä mansikkakakku joskus kolme vuotta sitten, tämän tyylisen tein siis tänäänkin, mutta en tajunnut ottaa kuvaa... :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti