Leipomista Ranskassa á la Laura: Mahtava päivä !

Ai että miten ihana päivä tänään olikaan ! Pitkä, mutta sitäkin mahtavampi !
Töihin menin siis tänään seitsemään ja olin Christoffin kanssa. Teimme perus täytettyjä patonkeja, pitsaa ym, sekä ihania quicheja joihin tuli juustoa, pinaattia, lohta, vuohenjuustoa sekä muna-kerma-maitoseos. Saatiin hommat hoidettua aika nopeasti tänään ja sitten kun kokkihommat loppuivat, menin leipomon puolelle ja sain vihdoinkin tökättyä sormenjälkeni leipätaikinaan. Autoin patonkien viiltelyssä ja paistossa, sekä riivasin jotain siemenpitoista leipätaikinaa ja siemenetin ne riivatut leivät. Tää näiden käyttämä kangas systeemi on muuten oikeasti tosi kätevä, vaikkakin se on ehkä vähän epähygienihkö, tai ainakin sen näköinen. Mutta tosin leiväthän menevät kuumaan uuniin, jossa ne epähygieenihköt jutut sitten kuolee eiks vaan. Oli kyllä tosi kivaa päästä vähän käsiksi leipätaikinaankin, Ranskassa kun olen niin pitihän mun päästä tökkimään sitä patonkiakin ihan kunnolla. Mutta mieluummin olen kyllä kondis-puolella :D
Ranskalaisilla ei kyllä ole ajan kanssa oikeastaan ikinä mihinkään kiire, hirveällä vauhdilla kaikki aina kävelee ja minä tappijaloillani joudun kipittämään ihan hikipäässä perässä, etten jää jälkeen, mutta kun sovitaan että yhdeltä tullaa hakemaan niin puoli kaksihan se on, eikä haittaa mitään. Odottavan aika vaan on pitkä, mutta onneksi Christoff piti mulle seuraa suurimman osan ajasta :D Noh, lopulta Rudy sitten tuli ja matka kohti CFA Sn Michel-Mont-Mercurea alkoi. Rudy puhui ihan loistavaa englantia ja oli mukava päästä höpöttelemään ihan kunnolla, tosin alku oli vähän kankea kun on nyt tottunut ilmaisemaan kaiken niin yksinkertaisesti ja nyt kun saikin puhua just niin paljon kun huvitti, niin ei sanat meinannut tulla suusta ollenkaan. Mua jännitti kyllä jotenkin ihan sikana tää koulupäivä. Olin ressannut edellisen illan ja osittain tämän päivän työpäivänkin, kun en oikein tiennyt mitä odottaa. Koululle kun pääsimme ja kaikki puhuivatkin hyvää englantia ja olivat aivan supermukavia niin jännitys ja stressi alkoivat vähän helpottamaan. Mutta sitten kun menimme sinne leipomoluokkaan niin stressitaso nousi taas aluksi hiukan, sillä kaikki oli taas niin uutta ja ihmeellistä ja koska Rudy ei jäänyt kanssani sinne luokkaan :D Onneksi luokan opettaja puhui ihan ok englantia ja muutama luokan oppilas puhui tosi hyvää englantia. Täällä n.20 oppilaan ryhmästä vain yksi oli tyttö, eli siis ihan päinvastoin kuin meillä Suomessa. Kaikki olivat tosi auttavaisia ja ystävällisiä ja mukavia, joten kun kävin vaihtamassa työvaatteet päälle ja aloin hommiin stressi pikkuhiljaa katosi kokonaan. Olihan se aluksi taas tosi epämukavaa kun piti olla koko ajan kyselemässä missä mikäkin on, mutta sitten kun oli kaikki kamat kasassa ja rupesin vain tekemään niin kaikki meni hyvin. Tein siis perus marja-kermakakun täällä koulullakin, sillä hienosti unohdin ottaa pullataikina ohjeeni mukaan :D Mutta se kakku oli ihan hyvä ja oli hauskaa kun kaikki kävivät koko ajan hirveän uteliaana katsomassa mitä teen ja kehuivat kovasti koko ajan, mikä tuntui jotenkin niin hassulta kun minulle se ei ollut todellakaan mitään ihmeellistä, vaan aivan basic ja simppeli juttu. Eli tein siis taas ihan perus kakkupohjan, kostutin sen sokerivedellä, väliin vadelmahilloa ja kermaa ja päälle vadelmia ja kermaa. Mutta ilmeisesti oli hyvää, kun ohjettakin kysyttiin ! :D
Kun sain kakut kylmään ja paikan siivottua, pääsin koulun koneelle ja sain lähettää itselleni sähköpostiin niin paljon heidän reseptejään kuin vain halusin. Olin ihan taivaassa ja koska oli mahdollisuus, lähetin varmaan melkein kaikki reseptit :D Ne ovat siis ranskaksi tottakai, mutta se ei haittaa yhtään, sillä se on tosi hyvää ja mukavaa ranskan harjoitusta samalla kun niitä kääntää suomeksi. Minulle se on yksi parhaista tavoita oppia uusi kieli, kun sen tekee jonkin mieluisen jutun, kuten juuri reseptin kääntämisen kautta. Nyt minulla on siis sähköposti täynnä kaikkia herkullisia ranskalaisia reseptejä, jes ! Siinä kun koneella naputtelin, yksi oppilaista tuli piirtämään hienon tipin taululle puhekuplalla: I want a big kiss! Hahah, sain heti ihailijoita :D Ja hän kantoi minulle koko ajan kaikenlaisia ihania herkkuja, mitä he olivat tänään tehneet, jotain sellaista makeaa leivonnaista, croisantin, pain au chocolatin jne.. Olin jo siinä vaiheessa ihan täynnä ja kun sain reseptihommat hoidettua ja menin takaisin leipomon puolelle, toivat muutkin minulle kaikenlaisia ihania maistiaisia. Olin ihan taivaassa !
Täällä on tosi erilainen tämä koulunkäynti juttu. Koulussa ollaan ma-pe ja siellä siis ollaan koko ajan, siellä on sellaiset asuntolat joissa asutaan, ja tänäänkin heillä loppui koulu vasta 18 jälkeen. Jokaisella on omat työvälineensä, sellainen salkku jota he kantavat mukanaa ja sieltä salkusta löytyvät kaikki työvälineet. Luokissa ei siis ole laatikoittain välineitä, kuten meillä. Jokaisella on myös tunnilla aina oma työtaso. Työtasoissa on pyörät eli ne ovat liikuteltavia, niissä on pari vetolaatikkoa ja sitten on sellainen joku kohotuslokero tai mikä lie. Tosi kätevää, kukaan ei ainakaan vie sun paikkaa sillä välin kun käyt hakemassa puhtaan kipon ja koska kaikilla on omat välineet, ei välineetkään yhtäkkiä vaan katoa pöydältä kun olet ne siihen itselleni valmiiksi laittanut. Päivän päätteeksi kaikki kasasivat päivän aikana tekemänsä tuotteet pöydilleen ja sitten yhdessä kierrettiin kaikki tarkasti läpi ja opettaja sanoi tiukat kommentit ja erityisesti kritiikit. Patongeissa on tosi tarkkaa minkä mittainen se on, kuinka huokoinen se on sisältä, onko se täysin suora...eli tosi takkaa. Yhdetkin leivät näyttivät minusta ihan tosi hyviltä ja sanoinkin että ne ovat kauniita ja opettaja mulkaisi minua kysyvästi ja yksi opplaista selitti, että ne olivat ihan huonoja. Olin ihan ihmeissäni että mikä niissä oli oikein muka vikana, mutta ilmeisesti eivät olleen tarpeeksi huokoisia ja rapea kuorisia, vaikka rusahtivatkin minun korvaani ainakin oikeinkin rapsakasti kun sitä kevyesti puristi. Noh, täällä onkin vähän tarkempaa tässä suhteessa. Ihastuin kyllä tähän kouluun ihan täysin, olisikohan mahdollista, että kävisin opintoni loppuun täällä? :D Ja ainiin, täällä ei ollut tiskikonetta, vaan kaikki astiat ym pestiin kävin ! :o
Täällä Ranskassa on kyllä tämä leipomo-konditoria kulttuuri jotain niin paljon mahtavampaa ja ennenkaikkea arvostetumpaa kuin Suomessa, että ihan vain jo sen takia voisin jäädä tänne. Olen ihan rakastunut tähän kulttuuriin. Voin kyllä luvata, että Suomeen kun palaan, ostan leipäni leipomosta, en kaupan raakapakaste-kökköjä.
Vähän se huolettaa, kun olen täällä nyt niin hyviin leivonnaisiin tottunut, että kuinka enää voin palata takaisin Suomen leivonnaisiin, ruisleipääkään ei ole ollut yhtään ikävä kun patongit ja kaikki on täällä niin taivaallista. Okei ehkä vähän pidemmän ajan päästä voisi varmasti tulla ikävä sitä ruisleipää, mutta ei vielä ole kyllä yhtään. Tämä matka on ollut kyllä yksi elämäni kohokohdista, ja aion sata varmasti palata tänne vielä joskus ! En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon olen täältä saanut mm. kokemusta, itsevarmuutta, uusia työskentelytapoja, ideoita, reseptejä, ystäviä.....lista jatkuu ihan loputtomiin. Kiitän tästä mahdollisuudesta kouluani ja tänään kiitin kovasti Rudya ja muita täällä Ranskan päässä olevia henkilöitä, jotka ovat tehneet tämän kokemuksen minulle mahdolliseksi.
Ainiin ja sain koululta vielä sellaisen lahjakassin, jossa oli kulun t-paita, lippis, Vendée-tarroja ja -pinssi ja -esitteitä ym. Ja saimme myös illalliselle tänään siellä leipomoluokassa, jossa minäkin siis olin, leivotun ihanan leivän ja jotain käsintehtyjä marmelardejakin mukaan. Täällä kaikki ovat niin ystävällisiä ja vieraanvaraisia, että suomalaisena tämä on aivan uskomattoman outoa, hyvällä tavalla !
Voisin kirjoittaa tästä päivästä ihan loputtomiin, mutta yritän nyt lopettaa tämän tekstin tuoton tähän ja lähetä nukkumaan. Olen kyllä ihan väsynyt, olihan minulla 12h "työpäivä" tänään. Ihana päivä !
Nyt, Bonne Nuit ! Hyvää yötä !
-Laura